Rohkeana työnhaussa – Marjo Tilanto

kirjoitus 4.2.2017

Marjo Tilanto

Jäin työttömäksi muutama kuukausi sitten omasta valinnastani ja huonojen sattumuksien takia. Lähdin kokeilemaan jotain todella erilaista ja uutta, mutta työ ei ollutkaan yhtään sitä mitä alun alkaen kuvittelin. Irtisanouduin työsuhteesta oman hyvinvointini vuoksi. Päätöksen irtisanoutumisesta tehtyäni tein myös päätöksen pysyä positiivisena, kärsivällisenä ja rohkeana. Ajattelin, että ei ole mitään hätää, pärjään kyllä ja olen varmasti pian takaisin työelämässä. Hyvin nopeasti huomasin, kuinka tärkeää työn tekeminen on itselleni ja kuinka työttömäksi jääminen tuntuikin pelottavalta. Miten siis käytän aikani nyt, kun en lähdekään aamuisin töihin?

Ensimmäinen kuukausi meni aivan lomasta. Tajusin nopeasti, kuinka työelämästä hetkeksi pois jääminen kantoi hedelmää, kun tuli aikaa levolle ja ajatuksille. Minulla oli aikaa miettiä mitä todella haluan elämässä nyt ja tulevaisuudessa. Sain aikaa harrastuksille, jotka ennen hautautuivat liian usein arkikiireiden alle. Siivosin kotini katosta lattiaan ja järjestelin jos mitäkin elämän asioita. Aloitin uudelleen piirtämisen, maalaamisen sekä ruoanlaiton harrastamisen. Tein myös useita pitkiä maastolenkkejä pyöräillen ja tapasin pitkästä aikaa sukulaisia ja vietin aikaa ystävien kanssa. Kuulostaa todellakin aivan lomalta.

Nyt, kun työnhakua on takana kaksi kuukautta, koen lomailleeni riittävästi. Vaikka työttömänä ollessa on löytynyt useita yllättävän positiivisia asioita kuten harrastamisen vapaus, ei työttömänä olo houkuttele tämän enempää, sillä urahaaveeni odottaa toteutumista, rahani ovat lopussa, seinät hieman kaatuvat päälle ja koen arkipäivät tylsistyttäviksi. Kaipaan haastetta ja töihin paluuta.

Työhakemuksia kirjoittaessani huomaan usein saman kaavan toistuvan. Upottaudun haaveilemaan ja unelmoimaan tulevaisuudesta, urasta ja kehittymisestä elämän eri osa-alueilla. Haaveilen työn täyteisestä päivästä unelma ammatissa ja muutenkin elämän erilaisista mahdollisuuksista. Haaveilen itseni toteuttamisesta ja samassa huomaan tuijottavani tyhjyyteen ja hypisteleväni hermostuksissani kynää samalla kun teroitan siihen hampaitani. Havahdun hereille haavemaailmastani ja tajuan, että olisi aika lailla hommia tehtävänä. Käyn mielessäni nopeasti läpi päivän tekemättömät työt ja ahdistus iskee. Pelkohan se siellä kilkattaa monimutkaisen ja arvaamattoman ihmismieleni syvyyksissä. Pelko siitä, että mitä jos en saakaan töitä? Mitä jos minulle ei olekaan paikkaa missään? Mitä jos päädynkin olemaan työttömänä vielä pitkään? Mitä jos työnhakutaktiikkani onkin aivan huono ja ponnisteluistani huolimatta en onnistu? Työelämässä ollessani olin niin reippaana ja se varmasti näkyi silloin myös ulospäin. Nyt olen pitkästä aikaa epävarma tulevaisuudestani ja mietin mielessäni vastausta kysymykseen, miten pysyä rohkeana? Vai olisiko sittenkin syytä miettiä, että miksi pysyä rohkeana?

Uskon, että työttömyys ei ole kenellekään mitään herkkua. Moni varmasti kamppailee samojen ajatusten ja pelkojen kanssa. Tukea on tarjolla ja sitä saa monelta taholta ja monesta eri paikasta, esimerkiksi sosiaalisesta mediasta. Kaikki kuitenkin lähtee itsestä. Mikä minun motivaationi on työnhaussa? Miksi haluan menestyä urallani? Kun itselle on syyt selvillä ja menettämisen mahdollisuudet käytynä läpi huonoina hetkinä, syntyy jostain taas kummasti rohkeutta tähdätä sinne, mihin oma potentiaali yltyy parhaimmillaan.

Kirjoittaja on yksi Ammattilaiset Areenalla Pirkanmaa -kampanjan osallistujista.