kirjoitus 15.3.2018
Harva tietää miten työtön käyttää loputtoman tuntuisen “vapaa-aikansa”, mistä työssäkäyvät ja yrittäjät voivat vain unelmoida. Kerron oman ajankäyttöni salat tässä tekstissä ja voin vannoa, että moni siitä yllättyy.
Yleisesti vaikuttavat asiat tämän hetkisessä elämässä. Minulla ei ole lapsia eikä lemmikkieläimiä, joiden aikataulut vaikuttaisivat omaani. Teen tällä hetkellä kevyt yrittäjänä töitä, kun niitä on tarjolla. Vietän suurimman osan ajastani kotonani Rovaniemellä. Viikon aikataulu muodostuu harrastusten ja vapaaehtoistöiden ympärille. Yleisesti ottaen jotain on aina suunnitteilla ja sen mukaan toteutan projekteja, milloin se on tapahtuman järjestämistä ja milloin virkkauksen opettelua.
Aamu kodissamme on rauhallinen ja harvoin herään herätyskellon soittoon. Päivän ohjelman tarkistan kalenterista ja sen mukaan perus tekemiset sovitetaan päivään. Mikäli päivälle on sovittuja töitä ne menevät kaiken edelle. Muutoin teen “to do-listan” askareita satunnaisessa järjestyksessä. Kaupassakäynnin haluan tapahtuvan ennen “neljän ruuhkaa” ja monesti keskustan liikkeissä olen se viimeinen asiakas. Päivän mittaan seuraan somea ja kuuntelen radiota, näin pysyn ajan hermoilla. Iltaisin katsomme helluni kanssa telkkaria ja raatailemme päivän tapahtumista.
Minun arki ei todellakaan ole pitkään jatkunutta lomaa. Arjessa on selkeät aikataulut ja pitää olla saavutettavissa maanantaista perjantaihin toimistoaikaan. Oikeaa lomaa on jo hiukan ikävä, työttömänä ei tosiaankaan ole a. varaa lähteä esimerkiksi ulkomaille tai b. mitäs, jos juuri sille kesälle sovitulle ajanjaksolle minkä olet “lomaksi” ajatellut tuleekin töitä. Lomaa siis tämä työttömyys ei ole, tämä on erilaista arkea. Jokainen suorittaa päivän tehtävät omalla tavallaan ja saa avustusta kuluttamiseen.
Sosiaalisen elämän ylläpitäminen on työttömänä huomattavasti haastavampaa, kuin opiskelijana ja työssäkäyvällä. En välttämättä moneen päivään kohtaa ihmisiä, joiden kanssa kasvotusten vaihtaisin muutamia sanoja. Onneksi naapurissa asuu mukavia ihmisiä, joille voi rupatella niitä näitä.
Työnhaku on itselläni monen päivän projekti. Pistän homman aluilleen ja pohdin sitä yön yli. Hakemuksen tulee olla hyvä ja erottua edukseen. Vaikea varmasti arvata, että yksikään hakemus ei ole ottanut tuulta alleen. Jokainen “valitettavasti sinua ei tällä kertaa valittu” – teksti kolauttaa itsetuntoa ja saa miettimään mikä meni hakemuksessa vikaan. Hetken pohdintojen jälkeen alkaa taas uuden vavan viritys ja uistimien kiillotus. Jospa vielä joku päivä osaisin valita sen oikean uistimen!
Kirjoittaja on Ammattilaiset Areenalla – Osaajat Lapin kasvuun -kampanjaan osallistuja Liisa Äijänen.