Ihmisen arvo – Mervi Kallio

kirjoitus 3.2.2017

Mervi Kallio – yksi kampanjaan ammattilaisesta – tarjoaa kantaottavaa näkemystä työnhakijan elämästä.

Onko ihmisen arvo siinä, että tekee (palkallista) työtä?

Tuntuu, että meille tolkutetaan jo äidin kohdussa, että työtä tekemällä ihminen tulee onnelliseksi. Mitä sitten, kun työtä ei ole? Kouluttaudut alalle, jolla ei ole töitä? Laitat hakemuksia satamäärin ja kukaan ei vastaa?

”Naapurit katsoo kieroon, kun olen päivällä kotona.” Tästä ajatuksesta on tehty useita elokuviakin. Kuinka peittää häpeää, kun en ole ”kelvollinen yhteiskunnan jäsen”.

Häpeä, huoli toimeentulosta, arvottomuus… niiden päällekö työtön rakentaa?

Gurut toinen toistaan isommalla äänellä mesoavat, että ”virittäydy siihen, mitä haluat!” ”Löydät onnen kun vain korjaat asenteesi!”

Raha! Eihän se työ ole, joka onnelliseksi tekee, vaan raha, jonka siitä saa!? Miksi sitten lottovoittajista kirjoitetaan, että vuoden päästä miljoonien yhtäkkisestä saamisesta suurin osa on a) tuhlannut rahansa ja lähtöpisteessä tai b) muuten onnettomia. Ja kuolematon on se lause, että ”emmä näitä töitä silti lopeta!”

”Kyllä tekevälle työtä löytyy!” Kaikki työttömät yrittäjiksi! Maksat vaan tellit ja lellit ja hankit itse työsi. Hoidat markkinoinnin ja sotut ja verot, terveydenhuollon… kyllä tähänkin ikeeseen moni on ryhtynyt.

Mutta onko ihmisen arvo siinä, että saa tehdä palkallista työtä? Valtio on viisaudessaan säätänyt, että kolmen kuukauden välein haastatellaan työttömät, jottei ne jää kotiin. ”Ihmiset laitetaan töihin!”

”Haetaan piilotyöpaikat!” Mutta mitä sitten, jos oletkin saanut työpaikan, mutta ilmapiiri työpaikalla on sellainen, ettet voi kunnolla hengittää? Onko väärin kuunnella itseään ja jäädä pois, vaikkei olisi tietoa muusta työstä?

Siis onko ihmisen arvo siinä, että tekee palkallista työtä? Maailma on täynnä hätää kärsiviä, vielä huonommassa asemassa kuin me. Puhuvatko he kaikki siitä, että kun ei ole töitä? Ei, ensin tulevat muut tarpeet. Maslowin tarvehierarkiassa työ on vasta ihan huipulla. Massiivinen määrä on muita tarpeita tyydytettävänä ensin.

Miksi sitten tuntuu niin pahalta, jos ei ole töitä? Antaahan se mahdollisuuden hoitaa muita elämän alueita ja esim. olla tukena toisille elämän raskauttamille. Voi kehittää itseään ja ajatteluaan haluamaansa suuntaan omatoimisesti.

Mindfullness ja hidas elämä ja mitä näitä nyt onkaan onnistuvat mainiosti työttömältä. Ei tarvitse sovitella aikatauluja. Jos rupeaa askeetikoksi, ei paljon tarvitse.

Ihmisen luonto on kuitenkin olla aktiivinen. Tähän luullakseni perustuu ikuinen yrittäminen, parempaan pyrkiminen. Jos et ole pää kainalossa tai mieleltäsi järkkynyt, oletettavasti yrität etsiä yhteyttä toisiin ihmisiin tai asioihin ja samalla ansaita elantosi.