Työn tartuttama – Jesse Neitteenjoki

kirjoitus 8.2.2017

Jesse Neitteenjoki

Ennen oli työmaa, työväline ja työmies; suo, kuokka ja jussi. Siinä kaikki.

Nykyään suot, mättäät ja korvet ovat kovasti myllerryksessä. Ei ole enää kaiken kokenutta työvälinettä, johon työmies voisi tarttua hammasta tai kiukkua purren. Maailma muuttuu, ja sen seurannaisena myös työn olomuodot ja olosuhteet muuttuvat.

Työn tarttumapinnan houkutin ei ole enää perämetsän pirtin kulmassa oleva kärpästarran liimapinta. Ei tosiaankaan. Työttömän surinan on kantauduttava työyhteisön läpi, jotta pääsisi tarrautumaan leipään kiinni. Kaikki on siis kiinni työttömän surinasta, pörräämisestä ja tarttumapinnasta; tarvittaessa on löydettävä tarttumapintaa vaikka seiniä pitkin. Nykyään ei voi enää liikkua huomaamattomana kärpäsenä katossa. On laskeuduttava.

Ammattilaiset Areenalla on siihen juuri oiva tilaisuus. Ei muuta kuin turvavaljaat ympäriltä ja estradille! Kuka nyt ei olisi työn makeudelle perso? Työnhakija pääsee pörräämään siellä mielin määrin ja voi kokea samalla muodonmuutoksensa; Aivan kuin Kärpänen – elokuvan teleportaatio; mutta tällä kertaa kärpäsestä näkyväksi ihmiseksi – työläiseksi.

Aineilla on, ja tulee olemaan, tietyt kaavoihin kangistuneet olomuodot, oli aineet sitten kiinteää, nestemäistä tai kaasumaista. Työn ja sen tekemisen ainesosien olomuodot taasen ovat nykyään sekoittamo; bitit, teknologia ja rautalapio tuovat sulassa sovussa elannon työläisille. Immateriaalisten töiden luonnetta on entistä vaikeampi määrittää. Työ ei ole välttämättä enää käsin kosketeltavissa tai silmin nähtävissä. Tällaiset aineettomat hyödykkeet saavat aikaan häilyvyyttä tarttumapinnassaan. Työn tarttuma ei ole enää niin vankka ja vakaa.

Mikä sitten on aiheuttanut työn tarttumapinnan muutokset? Jos aineiden olomuotoon vaikuttavat lämpö ja paine niin ihan samaa voisi sanoa työpaikoistakin; maan keskilämpötila nousee ja ylipäätänsä paineet töiden tekemisestä entistä tehokkaammin sekä asiakas-, että energiaystävällisemmin. Tuo paine tulee yrityksen sisältä että sen ulkopuolelta. Työyhteisön paine on voimistunut ja sysännyt yhden jos toisenkin lintukodosta kuin muuttolinnut Paine ja lämpö siis synnyttävät uusia töitä ja mullistavat sepän muotteja. Sitä ei voi tietää mitä tulevaisuuden sepät tulevat takomaan.

Mutta nyt me tiedetään mitä tehdään; taotaan hohkaavaa rautaa 16.3. Ammattilaiset Areenalla tapahtumaan.

Työn tartuttamisessa ei ole kyse viruksista ta muistakaan pöpöistä. Siinä on kyse positiivisesta ilmiöistä, koko Suomen talouden kannattelemista lämpimistä ilmavirroista. Me työttömätkin odotetaan tuota työn tartuttamista. Toivoa sopii, että nuo lämpimät puhurit yltävät Siperian Areenaan saakka, työnantajiin – ohi viivan alle jääneiden faktojen, kylmien lukujen.

Areenan liepeillä virtaava Tammerkoski erottaa soljuvasti vanhan ja uuden. Entisen Tampellan piipun höyryt ovat kaikonneet. Punatiilinen rakennus on kuitenkin vielä pystyssä, savupiipputeollisuuden mannekiinina. Siitä me tamperelaiset saamme olla ylpeitä. Rakennus on vain muuttanut olomuotoaan – tarttumapintaansa, niin kuin meidänkin pitäisi.

Blogikirjoituksen tekijä on yksi Ammattilaiset Areenalla Pirkanmaa -kampanjan osaajista.