Rekrytoinnin positiiviset riskit – Arto Lammintaus

kirjoitus 9.3.2017

Arto Lammintaus

Me suomalaiset olemme kovin hyviä keskittymään nykytilanteen säilyttämiseen, vaikka se ei olisi
edes tyydyttävä vaihtoehto. Muutoksen edessä ajattelemme ensimmäiseksi kaikkea sitä, mikä voi mennä pieleen. Tämä ajattelutapa on tietenkin suurimpana esteenä sille, että jokin voisikin mennä odotettua paljon paremmin.

Kun työnantajana mietit uuden henkilön palkkaamista, pyörivätkö mielessäsi tällaiset riskit: ”Mitä jos uusi henkilö ei heti osaakaan työtehtäviä ja vaatii työlästä koulutusta ja aikaa vievää perehdytystä?” tai ”Onkohan tämä hakija hieman liian persoonallinen?” tai ”Mahtaako tuo tyyppi edes pysyä firmassa, kun koulutusta ja kokemusta on noinkin paljon?”
Moni on varmaan kuullut myös seuraavan ajatuksen muodossa tai toisessa: ”Työnantajan suurin pelko on, että hän käyttää rahaa henkilöstön kouluttamiseen, ja sitten koulutetut työntekijät jättävät yrityksen.” Jos meillä on tämä näkökulma – ja näemme tilanteen aina samalla tavalla – voi olla aika vaihtaa ajattelutapaa: ”Entä jos yritys ei kouluta henkilöstöä, ja he päättävätkin jäädä?!”

Kannattaa välillä vaihtaa näkökulmaa ja uskaltautua ajattelemaan myös niitä positiivisia riskejä, joita uusien työntekijöiden palkkaaminen ja kouluttaminen voivat sisältää. Positiivinen riskin ottaminen ei ole impulsiivista vaan tarkoin harkittua. Ottamalla positiivisia riskejä voi onnistua yli odotusten.

Mitä positiivisia riskejä rekrytointiin sitten voi liittyä? Muutama esimerkki:

1) Työnhakija saattaakin osoittautua paljon pätevämmäksi työntekijäksi, kuin hänen työnhakutaitonsa antavat ymmärtää. Vaikka hän ei ehkä esiinny täysin edukseen haastattelussa tai ei osaa tuoda esille osaamistaan huomiota herättävällä tavalla, hän saattaa olla työssään todella hyvä ja osaava. Kyse on paljolti siitä, kuinka paljon työtehtävät oikeasti muistuttavat työnhakutilanteessa tarvittavaa osaamista. Kaikki eivät osaa olla hyviä työnhakijoita, mutta he saattavat silti olla jopa poikkeuksellisen hyviä työntekijöitä.

2) Ennen on aina ajateltu, että jollakin alalla huomattavaa kokemusta omaavaa henkilöä ei kannata palkata aivan toisenlaiseen työhön tai ns. juniori-positioon – hän ei jää taloon, vaan etsii pian parempaa. Toki näinkin voi käydä, mutta tänä päivänä moni kokenut ja koulutettu työnhakija on oikeasti halukas työskentelemään myös uudessa, erilaisessa roolissa. 20 vuotta yhden firman palveluksessa on antanut kaiken, mitä se voi antaa, ja siinä elämänvaiheessa ”jokin ihan muu” voi hyvinkin olla se mielekäs vaihtoehto, johon haluaa sitoutua. Uusi rooli uudessa organisaatiossa voi herättää aivan uudenlaisen innostuksen ja halun uudistua.

3) Rekrytointi nähdään yleensä suurena lisäkuluna. Tietenkin se maksaa, mutta toisaalta oikeaan tehtävään palkattu motivoitunut ja proaktiivinen henkilö – joka tekee ehkä jopa enemmän kuin aluksi on ajateltu – maksaa kyllä itsensä takaisin ja mahdollisesti jopa vähentää muiden työntekijöiden työtaakkaa. Hyvä tyyppi kannattaa palkata aina. Hän voi tehdä hyvää koko työyhteisölle. Ja jos ei muuta, niin hänet kannattaa palkata jo senkin vuoksi, ettei hän mene kilpailijalle!

Uuden henkilön palkkaaminen ei siis ole yksinomaan kielteinen riski ja kulu. Se voi olla myönteinen sijoitus, onnistumisen kokemus ja piristysruiske työnantajan liiketoimintaan. Positiivinen riski on riski, joka kannattaa aina ottaa. Sopiva henkilö on sijoitus tulevaisuuteen, ei vain tämän hetken tilanteen paikkaamista. Vain positiivisia riskejä ottamalla ja luottamuksella mennään eteenpäin ja menestytään.

Ota positiivinen riski ja tule torstaina 16.3 Ammattilaiset Areenalla -tapahtumaan. Voit yllättyä myönteisesti!

Blogikirjoituksen tekijä on yksi Ammattilaiset Areenalla Pirkanmaa -osaajista.